Viime päivinä on taas puhuttu viinasta ja sen juomisesta. Siis kuinka suomalaiset juovat paljon jne.
Itseasiassa olin mietiskellyt asiaa jo aiemmin, voinee sanoa, tehnyt empiiristä tutkistelua, palattuani Intiassa vietetyn talven jälkeen Suomeen.
Mielestäni ei ole ollenkaan ihmeellistä, että Suomessa, jos kohta muissakin pohjoisissa maissa, juodaan paljon viinaa.
Asia selittyy jo pitkälti ilmastollisilla seikoilla, täällä on kylmää (kesät talvet) ja auringotonta, eikä ilmasto muutoinkaan ole millään tavalla miellyttävä ja ihanteellinen. Samoin henkinen olosuhde on Suomessa todella painostava, mutta sekin johtunee ilmastosta, ainakin osittain.
Ainakin omakohtaisesti huomasin selkeästi, että palattuani tänne, mielialani laski, yhtämatkaa lämpötilan kanssa. Samalla kun alakulo alkoi velloa, alkoi myös mielessä pyöriä ajatus ”ottaisko reippaasti enemmän kuin ne kaksi kolme saunakaljaa”? En löytänyt asialle mitään muuta selitystä kuin kylmän = ulkoilukelvottoman sään ja kaikkisen epämiellyttävän ja tympeän henkisen ilmapiirin joka tuntuu leijuvan koko Suomen yllä. Koko talven aikana mieleeni ei tullut kertaakaan ajatus ryyppäämisestä, tänne palattua ei mennyt kauaakaan kun asia oli ajatuksissa.
En löydä asialle mitään muuta selitystä, kuin sen, että ollessani lämpimässä ja auringossa sekä ilmapiirin ollessa positiivinen, ei yksinkertaisesti tee mieli, eikä edes tule mieleen, ottaa ”suomalais tyylisesti” viinaa.
Tuo ajatus mielessä, ei se, että tännekin tulisi lämmin ja aurinkoinen ilmasto, ole yhtään hullumpaa ajatus oikeasta ilmastonlämpenemisestä. (no nyt taas tietty joukko vetää ”soppa-aineita” nokkaansa, vetäköön..)
Olen tähän asti pystynyt pitäytymään saunakaljoissa ja ilta carahillossa, ihan sen voimalla, että ajatukset on jo suunnattu seuraavaan syksyyn jolloin poistun, ja tällä erää, toivottavasti, muutamaksi vuodeksi aurinkooon ja lämpimään. Muutaman vuoden jälkeen on hyvä tulla tarkistamaan tilanne, siis ketä on jäljellä ja millainen on sää ja olosuhteet.
